Mikä on B-ryhmä?
B-vitamiinit eivät ole yksi aine vaan joukko rakenteeltaan erilaisia vitamiineja, jotka luokitellaan yhteiseksi ryhmäksi historiallisista ja ravitsemuksellisista syistä. Ne ovat vesiliukoisia, joten elimistö ei varasto niitä yhtä pitkäaikaisesti kuin rasvaliukoisia vitamiineja, ja osa niistä syntyy suolistobakteerien toimesta vain vähän tai ei lainkaan riippuen vitamiinista.
Suomalaisessa ruokavaliossa tärkeimmät lähteet ovat täysjyväviljat, palkokasvit, pähkinät, siemenet, liha, kala, kananmuna, maitotuotteet ja vihannekset – sekä teollisesti täydennetyt elintarvikkeet, kuten jotkin kasvimaidot ja viljatuotteet.
B-vitamiinit toimivat usein kofaktorien tai niiden esiasteiden roolissa entsyymeissä, jotka käsittelevät aminohappoja, hiilihydraatteja ja rasvoja. Siksi puutos voi näkyä monin tavoin: väsymyksenä, iho-oireina, kielen tai suun muutoksina tai neurologisina oireina, riippuen puutostyypistä.
Numerointi ja nimet
B-ryhmän numerointi (B1, B2, B3 jne.) juontuu löytöjärjestyksestä ja historiallisista sekoituksista: joitain numeroita ei enää käytetä erillisinä vitamiineina. Käytännössä puhutaan usein foolihaposta (B9) ja kobalamiineista (B12) sekä niasiinista (B3), joka voi esiintyä useissa muodoissa.
Terveydenhuollossa ja ravitsemussuosituksissa annokset ilmaistaan yleensä milligrammoina tai mikrogrammoinna vuorokaudessa. Tarve vaihtelee iän, sukupuolen, raskauden, imetyksen, sairauksien ja lääkityksen mukaan.
Tämä sivusto käyttää yleistajuisia tekstejä; tarkat viralliset suositukset löytyvät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja muiden viranomaisten julkaisuista, ja niitä kannattaa verrata omiin ruokailutottumuksiin tai ammattilaisen ohjaukseen.